Voima- ja kestävyysharjoittelusta

Olen tottunut ajattelemaan omaa liikuntaani tavoitteellisesti. Aina on ollut jokin tietty aika, jonka olen halunnut juoksukilpailuissa saavuttaa, tai tietty kilomäärä, joka pitää jaksaa nostaa. Liikunnasta saatu terveyshyöty on tullut ikään kuin sivutuotteena.

Kun siirryin kestävyysjuoksusta voimaharjoitteluun, aloin vähitellen ajatella, miten kroppani suhtautuu muutokseen. Nyt kahdeksan kuukautta muutoksen jälkeen painoa on tullut muutama kilo lisää, mikä johtuu osittain lihasmassan kasvusta. Myös voimatasot ovat kasvaneet huomattavasti. Verenpaine on noussut aavistuksen, mutta on edelleen oikein hyvä. Leposyke on nyt alimmillaan 44 lyöntiä minuutissa, kun lähes päivittäisen juoksuharjoittelun aikoina se oli joskus jopa 40. Muutokset eivät ole suuria.

Salille siirtyminen on kuitenkin vähentänyt ulkona vietetyn ajan määrää radikaalisti. Ennen olin käytännössä melkein joka päivä ulkona lenkillä vähintään puoli tuntia, satoi tai paistoi. Nyt aika kuluu suurelta osin sisätiloissa.

Voima- ja kestävyysharjoittelun suhde on ikuinen puheenaihe. Kerran salilla kuulin keskustelua kestävyys- ja voimaharjoittelun eduista. Pari voimailuun keskittynyttä kaverusta oli sitä mieltä, että voimaharjoittelu on ylivertaista treeniä kestävyysurheiluun verrattuna. Perusteluna oli, että vanhana ei ole tärkeää se kuinka pitkälle jaksaa tai on jaksanut juosta, vaan se, pääseekö omin voimin ylös tuolista.

Voimaharjoittelusta on käytännön hyötyä myös nuoremmille. Tänä talvena on ollut todella liukasta. Monta kertaa olen ollut vähällä lentää nurin, mutta aina olen saanut tehtyä viime hetken korjausliikkeen. Luut ovat pysyneet ehjinä. Vahinko voi tietysti tulla nopeasti ja odottamatta kenelle tahansa, mutta hyvällä lihaskunnolla on hieman helpompi pysyä pystyssä.

Esimerkiksi lihaskuntoharjoittelun puolestapuhujana tunnetuksi tullut erikoislääkäri Jan Sundell on todennut, että lihasvoimaharjoittelun pitäisi olla liikuntaharrastuksissa ykkössijalla ja sen rinnalla tulisi harrastaa kohtuudella kestävyysliikuntaa.

Vastikään uutisoitiin toisaalta, että kovatehoinen HIIT-harjoittelu hidastaa parhaiten solujen vanhenemista.

– Jos ihmisen täytyy valita vain yksi harjoitus, suosittelisin HIIT:iä, mutta mielestäni olisi hyödyllisempää jos sitä voisi harjoittaa 3–4 päivänä ja lisäksi voimaharjoittelua parina päivänä [viikossa], pohti tutkimusta tehnyt Sreekumaran Nair Helsingin Sanomien (HS 8.3.2017) mukaan.

Itse uskon, että raivokas HIIT-harjoittelu neljänä päivänä viikossa tai vielä useammin johtaisi todennäköisesti pitkällä tähtäimellä ylirasitustilaan ja/tai rasitusvammoihin. Aerobisen kunnon pitkäjänteinen kohottaminen edellyttää myös matalatehoista peruskestävyysliikuntaa.

Mielestäni on turhaa asettaa kestävyys- ja voimaharjoittelua vastakkain. Eri liikuntamuodoista vaihtelevalla intensiteetillä toteutettuna saa erilaista hyötyä.

Kun omaan liikuntapakettiini kuuluu nyt noin 3-5 kertaa voimaharjoittelua ja 1-2 kertaa aerobista liikuntaa viikossa, tuntuu kokonaisuus itselleni ihan hyvältä. Mielestäni on pääasia, että liikkuu riittävästi, ja ennen kaikkea, että liikkuminen on hauskaa ja motivoivaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia