Sadon aikaan

Satoa saatiin ja kukat ja muutkin kasvit kukoistivat. Kesäkuun olivat viljelyksemme vielä hyvässä hoidossa ja lapsukaiset hoitivat kastelua, rikkaruohojen kitkemistä ja saivat ihastella kasvien kehitystä. Heinäkuussa pihamme hiljeni kun koitti kesäpäivystykseen siirtyminen. Naapurissa asuva hoitajamme kävi tervehtimässä aika ajoittain kasvatuksiamme. Kesä eteni ja mullan allakin muhi.
Elokuussa jälleen rupesi lomalaisia palaamaan omaan päiväkotiin. Kukat kukkivat ja tuoksui niin. Sade oli välillä ehkä turhankin lujaa rummuttanut ja saanut varsinkin salaattimme ja yrttimme suutuksiin. Olivat kuitenkin sinnitelleet ruukuissa jonninmoisesti.
Tuli aika sadonkorjuujuhlalle. Kaikkia huippuhetkiähän on hyvä juhlistaa.
Mitä kätkeytyikään ämpäreihin eli ämpärien salat julki. Oi,oi, oi, kuinka olivatkaan pikkumukulat saaneet hurjasti kavereita. Mullasta tupsahti pottuja poikineen. Mitäpä niille tehtäisiin? No tietenkin keitetään ja nautitaan oman maan antimia lounaalla. Ja maistui. Ai, kuinka itsekasvatetut maistuivatkaan herkullisille. Itse kasvattamalla saa ihan oikeaa ruokaa aikaiseksi.
wp_20160824_015

Yllätys, yllätys, ja taikatemppu:perunasta on taikoontunut monta uutta.

Juhlaa varten kerättiin siis omia tuotoksia ja tuotiin omppuja, marjoja, tomaattia ja muuta makoisaa maisteltavaa vähän puutarhoista.  Myöskin silmänruokaa ja estetiikkaa saatiin pöydille  itsekasvatetuista ruiskaunokeista ja samettiruusuista. Eskarissa lapset taiteilivat nimitikut satotarjonnalle. Pystyyn pantiin eskarilaisten kanssa pihalle torikojut tuotteista. Saatiin maistella, nimetä ja löytää uusia makuelämyksiä. Tallennettiin  tableteilla nämäkin hetket  ja projekteissa saatiin vielä lisää lasten kanssa työstetyksi asiaa.
image1
Värikkäitä vitamiiniherkkuja eri makunautinnoissa
Syksy, sadonkorjuuta ja metsäretkien, sienestyksen ja marjastuksen kultaaikaa. Lasten kanssa on käyty myös maistelemassa mustikoita, puolukoita ja ihmetelty, mitä kaikkea kasvikansaa voi metsässäkin kasvaa. Mitä ovat hattupäiset nököttäjät? No sieniähän ne tietenkin. Minkä nimisiä ne ovat ja mikä niistä on syötäviin kuuluvaa, mikä taas myrkyllinen?
Oppimista sadon ja luonnon äärellä. Kasvit ovat saavuttaneet kasvupisteensä, mutta lapsilla oppi, kasvu ja kehitys jatkuu. Riittävästi rakkautta, lämpöä, kehua ja kannustusta. Niinhän ne kasvitkin tarvitsevat, lämpöä, vaalimista, vettä ja ravinteita.
Ja mitä olisikaan sadonkorjuunaika ilman kunnon sadonkorjuulaulua. Sitä on rallateltu lauluhetkissä ulkosalla ja innostuipa joku lapsista ihan yksinäänkin laulemaan alusta loppuun tämän veikeän, ihastuttavan sävelmän.
Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu, kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi,
pikkulanttu naurista potkaisi.Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,
porkkana paineli perässä.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se tilliä lohdutti. Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punotti vieressä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta:
”Ollaan me ihan kiltisti,
kasvikset yhdessä vakuutti.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit
Arkistot
RSS SSS.fi uutisia