Bollywood-tunnelmissa Karachissa

Islamabadista kiirehdin dholki-nimiseen juhlallisuuteen, joka kuuluu pakistanilaiseen hääperinteeseen. Se on iloinen seremonia monine tansseineen ja lauluineen. Oli hauska seurata, kun morsiamen äiti, hänen siskonsa, naapurin tädit sekä serkut istuivat terassin lattialla pukeutuneina värikkäisiin ja koristeltuihin shalwar kameez -mekkohousupukuihin. He taputtivat käsillä tahtia hymyillen ja laulaen. Seurasin tätä seremoniaa taka-alalla, mutta tanssiosuuden tullessa oli minunkin näytettävä bhangra-liikkeeni.

Myöhäisen illallisen jälkeen menin tädin kanssa hänen luokseen, koska morsiamen (ja häiden ainoana ulkomaisena) vieraana minulle oli järjestetty majoitus tädin luona. Seuraavana iltana oli viimeinen tanssiharjoitus morsiamen sukulaisten ja läheisten ystävien kanssa. Molempien sukulaiset ja ystävät harjoittelevat tavan mukaan noin 10-15 tanssia häitä varten. Itse olin mukana aloitustanssissa, tyttöjen tanssissa ja yhdessä paritanssissa.

 

Itse hääpäivänä menin kaverini luo laittautumaan ja sain lainata häneltä häihin upeata turkoosia, kimaltelevaa shalwar kameez -asua. Matti myöhäisinä kävimme myös kampaajalla ja saavuimme hääpaikalle myöhässä, mikä ei onneksi haitannut kun paikallisen tavan mukaan suurin osa vieraistakin oli myöhässä.

Sulhanen tuli valkoisen hevosen selässä. Sedät ja miespuoliset kaverit pitivät valkoista katosta morsiamen pään päällä, ja hän saapui musiikin ja meidän tanssimme tahdittamana. Morsian ja sulhanen istuivat kauniissa katoksessaan ja vieraat kävivät onnittelemassa ja ottamassa kuvia heidän kanssaan. Onnittelun jälkeen he pakkasivat lautasen kukkuralle ruokaa seisovasta pöydästä.

Runsaiden antimien jälkeen oli tanssien vuoro. Hääpari oli nykyisen trendin mukaan yhdistänyt mehndin ja shaadin kulujen säästämiseksi, joten seremonian nimi olikin shendi.

 

Mehndi on värikäs tanssien maustama seremonia, kun taas shaadi on virallisempi seremonia, jonka tärkein osa on illallinen ja nk. rukshati. Tämä rukshati on morsiamen jäähyväisseremonia hänen lähtiessä omasta ja vanhempiensa kodista miehen kotiin ja perheeseen, sillä paikallisen tavan mukaan morsian asuu appivanhempiensa luona avioliiton ensimmäiset 2 vuotta!

Upeiden ja värikkäiden tanssien jälkeen oli rukshatin vuoro. Moni kaverini oli jo siinä vaiheessa lähtenyt häistä ja itsekin olin jo autossa matkalla hääpaikalta pois, kun yhtäkkiä rupesin itkemään. Jotenkin tunsin, että olin pettänyt morsiamen luottamuksen, kun en ollut hänen rukshatissaan loppuun asti, vaikka olin tullut Pakistaniin asti hänen häihinsä. Kaverit käänsivät auton ja heittivät minut takaisin hääpaikalle, jossa morsian ja hänen perheensä ihmettelivät, kun tulinkin takaisin. Olikin aivan absurdia, kun morsian ja morsiamen isä rauhoittelivat minua. Itkin ennen kuin morsiamen äiti, sisko, tädit ja sukulaiset rupesivat valtanaan vollottamaan! Varmasti vieraat ihmettelivät, minkä ihmeen takia tämä häiden ainoa ulkomaalainen itki!

 

Hääseremonioiden jälkeen minulla oli vielä 2 viikkoa aikaa nähdä kavereita, koska ensimmäistä kertaa elämässäni en mennyt varaamalleni lennolle. En ollut vielä valmis lähtemään toisesta kotimaastani. Näiden viikkojen kohokohta oli Arabianmeren näkeminen pitkästä aikaa ja hauskan vesiurheilun, ihmeellisen wow-renkaan, kokeilu.

 

Seuraavassa blogissa matkataan 35 tuntia kenguruiden maahan, Australiaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia