Buddhalaisarkkitehtuurin kermaa Laosissa

Bussissa oli vain pari reppureissaajaa, jotka yrittivät nukkua alas asti vedettävissä tuoleissa. Ne muistuttivat lähinnä kerrossänkyä. Olin nähnyt sellaisia aikaisemmin ainoastaan Vietnamissa.

Bussikuskin apuri lastasi käytävätilan täyteen ihmeellisiä säkkejä, joiden sisältöä ruotsalaistyttöjen kanssa ihmeteltiin. Bussi körötteli vuoristoteitä pimeyteen. Aamuvarhain pysähdyimme rajan lähelle odottamaan rajan aukeamista. Rajalla istuttiinkin tovi ennen kuin saimme Vietnamin lähtöleiman passeihimme.

Laosiin päästyämme pysähdyimme aamupalalle pikkuiseen vuoristokylään, jossa minun ja ruotsalaisten tyttöjen meinasi käydä huonosti. Aamupalaani lopetellessa huomasin, että bussi starttasi ja lähti hitaasti ajamaan kylän raittia pitkin. Säntäsin ylös ja aloin juosta bussia kiinni. Sain onneksi viitottua bussin pysähtymään.

Juoksin takaisin pikkuravintolaan, kun olin maksamatta lähtenyt juoksemaan bussia kiinni. Ruotsalaistytöt kiittelivät minua nopeasta reagoinnista, muuten meillä olisi voinut olla mielenkiintoinen tilanne edessä ilman rinkkaa pikkuisessa pohjois-Laosin kylässä! Ihmeellistä touhua bussikuskilta, koska bussissa tuskin oli muita matkustajia: häneltä olisi jäänyt huomaamatta kolmen vaaleahiuksisen tytön puuttuminen!

Lopulta 28 tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Luang Prabangiin, joka oli Laosin vanha kuninkaallinen pääkaupunki.

DSC06162

Olin yllättynyt turistien määrästä Luang Prabangissa, koska Laosin sanotaan olevaan niinsanotusti off the beaten track. Reppureissaajia enemmän tässä buddhalaisarkkitehtuurin jalokivessä oli keski-ikäisiä ja eläkeläisseurueita ihailemassa monia stupia ja entistä kuninkaallista palatsia. Totta kai minäkin kävin katsastamassa upean palatsin, viehättävän munkkiluostarin ja monennäköisiä stupia. En ollut ikinä nähnyt niin loisteliasta buddhalaisarkkitehtuuria! Vietnamissa pagodat olivat toki hienoja, mutta eivät koristeellisuudessa vetäneet vertoja Laosin luostareille.

DSC05862

Parin päivän aikana ehdin käymään melkein jokaisessa palatsissa tai luostarissa, tutustua läheisen pikkukylän käsityöperinteeseen, kuuluisaan iltatoriin sekä almuseremoniaan. Heräsin ennen viittä nähdekseni kyseisin seremonian, joka oli turistien kansoittama.

Munkit tulivat jonossa oransseissa kaavuissaan pitkässä jonossa kadun kulmalla istuvien turistien luokse. Moni turisti oli ostanut läheisitä kojuista riisiä, keksejä jne munkeille annettavaksi. Oli absurdia, kun sadat turistit kauhoivat riisiä munkkien isoihin riisikanistereihin heidän kaveriensa ottaessa satoja kuvia. Jotkut turistit menivät niin lähelle munkkeja, että he sokaistuivat salamavaloista. Jotkut jopa seurasivat munkkeja heidän kipitellessä paljasjaloin pikkukujien suojaan.

 

Sama hirveä turistien massa odotti minua kaupungin keskustassa kohoavan mäen huipulla, jolla sanottiin näkyvän kauniin auringonlaskun. Sitä olikin tullut katsomaan niin monta turistia, että taivaanrannasta tuskin sai kuvia. Litistinkin itseni pieneen rakoon turistimassassa räpsiäkseni joitakin hyviä otoksia. Mäeltä läksin juoksujalkaa pois välttääkseni turistien virtaa alastulevissa portaissa. Onneksi seuraavana päivänä sain nauttia upeista Kuang Si -vesiputouksista ilman niin järkyttävän suuria turistimassoja!

Putoukset olivatkin yhdet kauniimmista putouksista, joita olen nähnyt. Niin korkeat, laajat ja pitkälle ulottuvat ne olivat! Parasta oli vesiputouksen huipulle kiipeäminen ja patikointi muiden reppureissaajien kanssa kauniissa vuoristomaisemassa.

DSC06157

Rentouttavan päivän jälkeen odotti bussimatka pääkaupunkiin Vientianeen. Matkalaiset lähinnä haukkuivat pääkaupunkia ja monet turistit jättivätkin Vientianen välistä, Minun seuraava lentoni oli kuitenkin sieltä, joten ei ollut muita vaihtoehtoja kuin matkata yöbussilla tähän suhteellisen pieneen pääkaupunkiin.

Joskus yllättyy positiivisesti, kun ei ole sen suurempia odotuksia – ja näin minulle kävi Vientianessa. Vierailin kauniissa stupissa, muistomerkeillä sekä Pariisin riemukaarta muistuttavassa tornissa. Minusta kaupunki oli varsin herttainen ja matkalaisten puheet poistuivat mielestä, kun nautin kävelystä pitkin kaupungin melko tyhjiä bulevardeja.

Seuraavana päivänä vierailin nk. buddhapuistossa, jossa oli yli 200 buddhapatsasta. En ollut ikinä nähnyt niin monta buddhapatsasta, enkä varsinkaan niin mielenkiintoista, erilaista, välillä pelottavaakin patsasta!

Päiväretken jälkeen lento Bangkokiin ja yö lentokentällä odotti ennen kuin pääsisin seuraavaan matkakohteeseeni Pakistaniin.

Seuraavassa blogissa tehdään mutka Pakistaniin AIESEC:in seminaariin ja kaverin häihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia