Hanoin pikkukaupunkicharmia

Viimeinen viikko Ho Chi Minh Cityssä meni ohi vilauksella monien jäähyväisten parissa. Oppilaat antoivat lahjoja ja pagoda järjesti meille vapaaehtoisille jäähyväislounaan. Yksi pikkumunkeista ihan itki lähtöämme. Varmasti vaikeaa hänelle jatkuvasti saada uusia ystäviä ja 6 viikon jälkeen katsoa heidän lähtevän jatkuvaan syöttöön.

Annoin pagodalle kymmenen vuotta vanhan läppärini, joka vieläkin toimi tosin ilman nettiä. Se tulikin tarpeeseen, koska he olivat juuri miettineet, miten saada läppäreitä luokkahuoneisiin opetusta varten. Viimeisen opetustuntini jälkeen yhden luokan oppilaat veivät minut karaokeen, jossa he tarjoilivat myös kasvisillallisen! Yksi oppilaistani, keski-ikäinen perheenäiti, oli sen ihan minua varten kokannut – kuinka ystävällistä!

Monet oppilaat kyselivät milloin tulisin takaisin Vietnamiin. Tiesin, että minulla olisi taas uusi koti ja perhe tässäkin maassa valmiina ottamaan minut uudestaan avosylin vastaan. Munkkimaisterikin paiskasi kättä jäähyväisiksi ja kiitteli meitä uudistuksista, joita englannin opetukseen muiden vapaaehtoisten kanssa teimme.

Vain parin tunnin yöunien jälkeen pagodan kielikeskuksen johtaja avasi aamukolmelta pagodan saattaakseni minut taksille ja matka alkoi kohti Hanoita.

Heti lennon laskeuduttua maisema ja ilmapiiri vaihtuivat täysin. Hanoi tuntui paljon maanläheisemmältä, pienemmältä kaupungilta, jossa oli paljon vehreää ja peltoja. Paikallisbussin körötellessä keskustaan näinkin lehmiä laitumilla, maanviljelijöitä riisipelloilla… Aivan toista kuin Ho Chi Minh Cityn kansainvälisessä kiireisessä metropolissa!

Nokkaunien jälkeen lähdin kiertelemään idyllistä vanhaa kaupunkia. Hostellini sijaitsi aivan vanhan kaupungin ytimessä, kävelykadulla, jossa aamumarkkinat olivat vauhdissa kalakauppioiden heitellen kaloja sankoihin lihakauppioiden pilkkoessa kanankoipia näytille. Helpotuksekseni melkein kukaan ei yrittänyt väkisin kaupitella mitään ja liikennekin oli Ho Chi Minh Cityä paljon rauhallisempi. Tykästyin heti Hanoin pikkukaupunkicharmiin. Kävelin toiselle kivalle rauhalliselle alueelle, jonka maisemia kaksi järveä hallitsi. Oli ihana nähdä pitkästä aikaan ihan oikea järvi! Ihastelin upeaa tornimaista pagodaa pienellä saarella ja siemailin jokilaivasta kupin kaakaota, kun Hanoissa oli aika koleaa.

 

 

Illalla kävin kansallisessa vesinukketeatterissa katsomassa alkuperäisen vesinukketeatteriesityksen. Se olikin todella hieno elämys! Kadulla ihailin ja ihmettelin tanssiesitystä, jossa pikkupoika oli meikattu ja puettu naiseksi ja hän tanssahteli balettimaisesti ympäriinsä jakaen pikku seteleitä katsojille.

 

Seuraavan päivän vietin päivän turistien valtaamassa Ha Longin niemimaalla. Todella kaunis paikka, jota kutsutaan myös taivaaksi maan päällä. Silmä lepäsi katsoessa kallioisia vuoria veden ympärillä. Todella runsaan buffetin jälkeen ahtauduttiin veneisiin ihailemaan James Bondin luolia ja rakastavaa tai riitelevää kanapariskuntaa (mistä päin kivimuodostelmaa sitten katsoikaan). Olisin voinut jäädä pitemmäksi ajaksi ihailemaan upeita kalliomuodostelmia, mutta oli aika kiiruhtaa tippukiviluoliin ja takaisin Hanoihin.

Hanoi on museofanin paratiisi. Museoita riittää joka lähtöön. Pakollinen nähtävyys oli Ho Chi Minhin mausoleumi. Aamuvarhain jonotin satojen turistien kanssa nähdäkseen Ho-sedän vahatun ruumiin. Tuntui surrealistiselta marssia jonossa opastettua reittiä pitkin sotilaiden ohjatessa ja heti huomauttaessa, jos joku pysähtyi ottamaan kiellettyjä kuvia. Mausoleumin sisällä oli ainakin 15 sotilasta, joten siellä tuskin kukaan turisti uskaltautui napsimaan kuvia. Ho-sedän palatsissa tunnelma oli vähän rennompi ja turistit napsivatkin satapäin kuvia entisen presidentin työhuoneesta, jota koristivat tietenkin Karl Marxin ja Leninin kuvat. Mielenkiintoisen yksipilarisen pagodan nähtyäni suuntasin taidemuseoon, jossa tutustuin ensi kertaa vietnamilaiseen taiteeseen. Se olikin mielenkiintoinen taide-elämys lakeeritauluineen ja puisine buddhapatsaineen. Oli myös mielenkiintoista nähdä eri etnisten ryhmien taidetta ja kansallispukuja. Vietnamissa on yli 50 etnistä ryhmää. Tuli sellainen olo, että moni paikka jäi vielä näkemättä.

Dalatissa näin sentään yhden ryhmän tanssiesityksen, mutta siihen jäikin kokemukset näistä eri ryhmien kulttuureista ja tavoista. Kierreltyäni Vietnamin ensimmäisen yliopiston, jota kirjallisuuden temppeliksikin kutsutaan, tiloja ja monia pagodoita, oli aika kiiruhtaa bussille. Tosin ennen varsinaista bussia jouduin hikipäässä juoksemaan paikallisen bussifirman tyypin perässä, kun hän moottoripyörällä paineli menemään ja minä 20 kilon rinkka selässä yritin läähättäen pysyä vauhdissa mukana!

 

Seuraavassa blogissa vietetäänkin yli vuorokausi bussissa, kun maa vaihtuu Laosiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit
Arkistot
RSS SSS.fi uutisia