Balin lumoissa

Kyyneleissä heitin lahjoista pursuavan rinkkani pikkubussin takakonttiin ja matka kohti Jakartaa kohti. Isäntäperheeni kyynelehti talon edustalla kera uuden 5-vuotiaan kummilapseni, joka oli matkustanut moottoripyörän selässä melkein tunnin sanoakseni minulle jäähyväiset.

Parin tunnin bussimatkan jälkeen edessäni avautui Sundan kanava. Kurvasimme autolauttaan, jossa olin ainoa ulkomaalainen. Koko laiva tuijotti minua, joten pakenin autokannelle. Nautin tuulesta ja kauniista saarimaisemista, mutta kärsin valtavien roskalauttojen näkemisestä avomerellä. Paikalliset kun heittävät roskansa aivan mihin sattuu!

 

Jakartassa tapasin entisen kämppikseni. Pyörähdimme katsomassa kansallista itsenäisyysmonumenttia moottoripyörätaksilla.

Odottelin jenkkiystävääni tovin monumentin porteilla. Ihmettelin, miten hän ei ollut saapunut. Yhtäkkiä yksi moottoripyörätaksi vinkkasi minulle ja sanoi ”kaveri, kaveri, toinen portti”. Tajusin, että hän oli heittänyt kaverini toiselle portille. Joten hyppäsin tämän ystävällisen kuskin pyörän selkään. Toisilla portilla en nähnyt kaveriani. Onneksi tovin huudeltuani hän ilmestyi vartijakoppien luota.

Ensimmäinen päivä yhteistä matkaa ja onnistuimme eksyä toisistamme!

Seuraavana aamuna hyppäsimme Balin koneeseen. Siellä meitä odotti bungalowi-majoitus lähellä kaunista Uluwatun kallioista rantaa. Vaikka kovin halusin mennä surffaamaan, kallioinen ranta, koralliriutta sekä valtavat aallot eivät houkutelleet – varsinkin kun kuulin ammattisurffaajien haavereista kyseisellä rannalla. Tyydyimme räpiskelemään aallokossa ja katsastamaan laskuveden mukana paljastuvia kallioiden kupeessa olevia pikkuisia rantoja.

Uluwatun hindutemppeli varastelevine apinoineen oli hieno nähtävyys etenkin auringonlaskun aikana. Balililainen kecak-tanssi tulishowneen vei mennessään!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uluwatusta suuntasimme Ubudiin, joka on tuttu Eat Pray Love -elokuvasta. Olin aivan satojen apinoiden lumoissa maagisessa apinametsässä. Kaksi hyppäsikin olkapäilleni banaanisyötin ansiosta!

Kierreltyämme hindu-ja buddhatemppeleitä kävimme kahvitiloilla, joissa näin ensi kertaa sivettieläimiä pienissä häkeissään, joten jätin kopi luwak-kahvit (josta kirjoitin aikaisemmassa blogissa) maistelematta.

Ubudin retken kohokohta oli kuitenkin riisiterassit. Kävelimme Julia Robertsin jalan jäljillä, kun Eat Pray Love -elokuvaa oli kuvattu juuri kyseisillä riisiterasseilla!

 

 

Ubudista lauttailimme Gilin saarille, jossa vietettiin rantaelämää nauttien auringosta ja snorklaillen! Gili Trawanganin rannalta oli niin upeat näkymät muille Gilin saarille ja Lombokin saarelle, että nimesin sen yhdeksi maailman kauneimmista rannoista! Silmä lepäsi ja kamera räpsyi!

Viimeisenä aamuna tosin saimme shokin veden ollessa täynnä pieniä meduusan poikasia! Uinti jäikin lyhyeksi, koska meduusan pistot eivät houkutelleet. Matkamme Kutaan oli myös mieleenpainuva bussin läsähtäessä tielle ja reppureissaajien työntäessä bussia. Harmiksemme bussi hajosi totaalisesti, mutta onneksi saimme uuden menopelin allemme.

Rantachillailusta maisema vaihtui Kutan turistipyöritykseen, jossa näytimme 10 vuotta nuoremmille jenkkiopiskelijoille miten sheikataan!

 

 

Sattumalta norjalainen kaverini oli myös Kutassa. Joten suuntasimme viimeiseksi yhteiseksi lomapäiväksemme Nusa Duan rantaresorttiin vaihtamaan kuulumisia ja ihmettelemään laskuvedessä katoavaa rantaa. Näissä tunnelmissa sanoimme hyvästit Balin kauneudelle sekä Indonesialle! Maalle, jota nyt voin kutsua kodikseni, niin paljon tykästyin paikallisiin ja maan monikulttuurisuuteen moni eri uskontoineen, eri kielineen, eri ruokineen, erilaisine tapoineen, tansseineen, vaatteineen…enää Indonesia ei ole vain lapsena pelikorteista tietämäni Jakarta, kolmiohattu tai lapsena rakastamani nasi goreng tai Borneon orangit!

 

 

Seuraavassa blogissa maa vaihtuu Vietnamiksi ja työpaikka islamilaisesta yliopistosta buddhalaiseksi pagodaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia