Sukellus Indonesian ihmeelliseen maailmaan

Nautittuani Oman Airin luksuksesta saavuin Jakartaan. Minut pysäytti hetkessä tuskainen kuumuus ja kosteus. Haahuilin tovin etsimässä rahanvaihtopaikkaa ennen kuin hiestä märkänä raahauduin toiseen terminaaliin vievään bussiin. Ihailin kentän ulkopuolella seisovia siroja patsaita ja terminaalin ulkoilmatasanteita, jotka muistuttivat enemmän turistiresorttia!

Paikallistapojen mukaisesti jatkolentoni oli myöhässä. Koneeseen meno vähän jänskätti, koska kyseinen Sriwijaya Air-lentoyhtiö on EU:n mustalla listalla kuten suurin osa indonesialaisista lentoyhtiöistä. Turvallisuuden tunnetta ei kovin lisännyt lentoemännän pyyntö matkustajille rukoilla turvallista lentoa! No, ei kai puolen tunnin lennolla voi sattua mitään?!

Olin iloinen, että lento sujui hyvin. Pääsin turvallisesti etelä-Sumatralla sijaitsevaan Bandar Lampungiin. Kentällä minua odotti pieni indonesialainen tyttö. Olin koneen ainoa ulkomaalainen, joten tytön oli minut helppo tunnistaa. Köröttelimme ainakin 45 minuuttia etelä-Lampungiin, Jatimulyon kylään, jossa isäntäperheeni asui. Tyttö esitteli minut uudelle perheelleni ja lähti huitelemaan omaan kotiinsa. Juttelin tovin perheen tytön, hänen tätinsä ja serkkujensa kanssa ennen kuin nukkumatti kutsui valtakuntaansa.

Ensimmäiset päivät olivat täynnä juhlallisuuksia. Kunniakseni oli järjestetty vastaanottoseremonia IAIN Raden Intan Lampung-islamilaisen yliopiston englannin opettajien opetusohjelman silmäätekevien kanssa. Kiikutettiinpa minua ja toista, saksalaista, vierailevaa luennoitsijaa vararehtorien ja dekaanien puheilla esittäytymässä vaikka sanaakaan emme näistä tapaamisista ymmärtäneet.

Taidefestivaalin avajaisissa sain kunnian laulaa Maamme-laulun ja Finlandia-hymnin sekä tanssittaa letkajenkkaa. Lisäksi toimin oppilaiden tekemien perinnepukujen muotinäytöksen tuomarina sekä esittelin Suomen, Meksikon ja Pakistanin kulttuuria. Maistatin myös Angry Birds-lakritsoja ja Fazerin suklaata, joka kyllä 35 asteen helteessä suli velliksi. Joten dippailimme suklaata fonduemaisesti ruisnappien avulla! Opetin myös oppilaita kokkaamaan perunamuusia, aurinkosalaattia ja keitettyä kukkakaalia. Sain pojatkin kuorimis-ja kokkauspuuhiin kulttuurien välisen vaihdon nimissä. Vain yksi heistä oli elämässään kuorinut perunoita tai porkkanoita! Olinhan saapunut kansainvälisen opiskelijajärjestö, AIESEC:n, vaihdon kautta kulttuurien välisen ymmärryksen luennoitsijaksi tähän islamilaiseen yliopistoon esittelemään Suomen, Meksikon ja Pakistanin kulttuureita. Järjestö oli pyytänyt minua esittelemään näitä kolmea maata ja pitämään työpajoja kulttuurien välisen ymmärryksen tärkeydestä. Asuinhan viimeiset 3 vuotta Meksikossa ja tulin Indonesiaan Pakistanin AIESEC-järjestön kautta toimittuani ko.järjestön toiminnanjohtajana joitakin vuosia sitten.

Bandar Lampungin kaupungissa on yli 800,000 asukasta, joista 50% on javalaisia, noin 20% paikallisia ja loput eri puolilta Sumatraa. Suurin osa oppilaista on Lampungissa syntyneitä javalaisia, jotka eivät ymmärrä paikallista lampungin kieltä, koska puhuvat kotonaan javan kieltä ja yliopistossa valtakieltä bahasaa.

IAIN Raden Intan Lampungin yliopistossa on noin 15,000 oppilasta, joista 5,000 opiskelee opettajiksi, ja 800 englannin opettajiksi. Koulu on uskonnollisen ministeriön alla ja oppilaat tulevat suurimmaksi osaksi vähäosaisista perheistä koulun halvan lukuvuosimaksun takia (2,4 miljoonaa Indonesian rupiaa eli noin 163 euroa). Suurin osa nuorista haluavat opiskella valtion yliopistoissa niiden maineen ja halpuuden takia, koska yksityiset yliopistot ovat todella kalliita. Alueen suosituin ja parhain yliopisto on opetusministeriön alla toimiva Universitas Lampung, jossa lukukausimaksu onkin jo kolmesta viiteen miljoonaan rupiaa. Joten oppilaat tulevat vähän paremmin tienaavista perheistä ja englannin tasokin on aivan eri kuin islamilaisessa yliopistossa, koska oppilailla on varaa käydä yksityisillä englannin kursseilla. Yllätyin miten huono englannin puhetaito tulevilla englannin opettajilla on, joten sitä suurempi merkitys oli tällä kuuden viikon projektilla.

Ensimmäisen viikon päätteeksi minut kutsuttiin puhujaksi myös partioleirille, jossa kunniakseni järjestetyssä seremoniassa partiolaiset lauloivat Lampungin laulun ja esittivät paikallistanssin. Kiitoksena pidin pienen puheen näille 15-vuotiaille nuorille yli 17-vuoden partiotaipaleestani eri maissa. Jälleen kerran lauloin myös Maamme-laulun ja tanssitin letkajenkkaa. Seuraavassa blogikirjoituksessa seurataan arkielämää Lampungissa ja katsastetaan indonesialaisten Suomi-kuvaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia