Arabian Nights – Dubain yössä

Dubaissa minulle kävi hyvä tuuri kun kaverini asui Dubain marinassa, aivan luksuspaattien ja kauniin rannan laheisyydessä. Tosin ensimmäisenä päivänä lähdin ihmettelemään maailman suurinta ostoskeskusta, Dubai Mall-nimistä jättiläismäistä kompleksia. Pelkästään sen kiertäminen kesti puolitoista tuntia ilman että kävin yhdessäkään kaupassa tai pysähdyin syömään! Sen vieressä on Burj al Khalifa, maailman korkein torni, jota tyydyin ulkoapäin ihailemaan, koska sisään meneminen ilman varausta sen 148.kerroksessa sijaitsevaan naköalaravintolaan olisi vaatinut noin sadan euron kulutuksen! Ostoskeskuksestakin löytyi kaikki Guccin, Manolo Blahnikin, Cartierin jne kaupat. Niissä paikalliset sheikit ja heidän rouvansa ostelivat joskus monien kymmenien tuhansien eurojen arvosta vaatteita tai koruja, tehden kaupan pelkästään yhden, kahden oston ansiosta kannattavaksi!

Dubai on kyllä high couture-shoppailun paratiisi. Ostoskeskuksia on pilvin pimein joka kadun kulmassa ja ne ovatkin itsessään varsinaisia nähtävyyksiä upeine arkkitehtuurineen, akvaarioineen, patsaineen, torneineen jne. Tätäkin isointa ostoskeskusta ollaan laajentamassa, koska rakennettavissa oleva uusi ostoskeskus tavoittelee maailman suurimman titteliä. Joten Dubai Mall yrittää epätoivoisesti laajentaa pitääkseen tittelinsä! Ostoskeskukselle vastapainoa antoi Dubain museo, joka kertoi kaupungin historiasta. Oli mielenkiintoista lukea, etta maa itsenäistyi vasta 1971 ja että 1930-luvulla Dubaissa asui alle 20,000 asukasta eli vähemmän kuin Salossa! Mutta öljyn löydyttyä 1960-luvun puolessa välissä asukasmäärä kasvoi räjähdysmäisesti. On jännää, että kaupungin noin 2 miljoonasta asukkaasta vain 10% on paikallisia ja loput ovat ulkomaalaisia, eniten Pakistanista, Intiasta ja Filippiineiltä.

Englannilla pärjää vallan mainiosti ja kaupungissa jo monta vuotta asuneet kaverini eivät puhuneet melkein sanaakaan arabiaa. Tämän näin Oktoberfest-juhlissa, kun Barasti-rannalle pystytetyssä teltassa väen tungoksessa kuuli saksaa, englantia, venäjää, hollantia, espanjaa. Taisin nähdä vain 2 paikallista koko illan aikana! Vetonaulana oli jääteltta, minne sai mennä viilentymään, jos Oktoberfestin tai rygbyn maailmancupin (jotka oli ympätty yhteen tapahtumaan electro DJ:n kanssa) tunnelma kävi liian tukalaksi.

Sain kokea myös täyden kuun rantajuhlat kuuluisassa palmun muotoisessa saaressa, siellä ihan palmun latvassa asti. Pitihän sita päästä myös nauttimaan päiväsaikaan rantaelamästä. Vesikin oli todella lammintä eikä paljon 35-asteen helteeltä viilentänyt! Olihan sitä aivan pakko kokea auringonlasku toisen kuuluisan tornin, Burj al Araben, kupeella, mikä olikin upea nähtävyys auringon laskiessa juurikin tuon palmusaaren taakse.

Dubain Marina Walkia pitkin kävellen oli mielenkiintoista kuvitella että 10 vuotta sitten koko paikkaa ei ollut olemassa. Monet rakennukset olivat vasta 3 vuotta vanhoja, mitä Dubaissa pidetään jo suorastaan todella vanhana! Kaupungissa 5 vuotta asunut kaverini kertoi, miten joka vuosi paikkaan on noussut uusia torneja, hotelleja, ostoskeskuksia. Metrokin oli avattu vasta noin 5 vuotta sitten! On rakennettu niin paljon, että Dubai onkin jäänyt Guinnessin kirjoihin eniten nostokurjista buumiaikana, ennen maailman talouden kriisiä vuonna 2008. Rakennuksia ja uusia teitä on avattu niin paljon, ettei kaupungissa asuvat enää hätkähdä uusien ostoskeskusten, tornien jne avaamisista, vaan se on arkipäivää.

Minulla se kaikki oli kuitenkin uutta ja kävinkin ihailemassa torneja ja palmusaarta kaverini kerrostalon näköalahuoneesta, 97. kerroksesta. Auringonlaskua kävimme katsastamassa tosin “vain” Marriottin 52.kerroksesta. Niihin tunnelmiin päättyi 3-päivän miniloma ja tie vei taas lentokentälle, josta matka jatkuisi Omanin kautta Jakartaan. Aikaisemmin Oman Airin kanssa oli ollut ongelmia varauksen kanssa, joten seuraavassa blogissa voit lukea pääsikö Salon tyttö lennolle…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia