Erikoinen pyöräilykesä

Lämpö ja valo hiipuvat sitä tahtia, että pyöräkaudelle on kohta pakko sanoa hyvästit. Samalla on oiva tilaisuus katsella kuluvan kesän tilastoja.

Tämä kesä oli treenimielessä erikoinen. Aloitin pyöräilykauden huhtikuussa, ja heitin lenkkejä alkukaudesta suunnilleen samaan tahtiin kuin aiempina vuosina. En päässyt millään viime vuoden nopeuksiin, vaikka periaatteessa talven harjoittelu oli samalla tasolla (siis heikolla) kuten aiemminkin. Ei vaikka teki mitä tahansa.

Lisäsin kilometrejä ja ajokertoja, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Samat lenkit kuin viime vuonna, mutta aina hitaammalla ajalla. Toki säätkin olivat surkeita. Ilma oli kylmää, vettä vihmoi ja ennen kaikkea jatkuva tuuli kiusasi pyöräilijää.

Heinäkuun loppuun mennessä pyöräilykilometrejä oli jo selvästi enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Silti meno oli tukkoista.

Kunnes sitten yht’äkkiä elokuun puolivälissä pyörä alkoi kulkea. Pääsin helposti viime vuoden vauhtiin ja ylikin. Parhaimmillaan elo-syyskuussa tein reittiennätykset uusiksi jopa 6-8 kertaa peräkkäin. Syyskuussa pääsin reilusti yli 30 kilometrin keskituntinopeuksiin Muurlan mäkisillä reiteillä.

Nyt pyörä kulkee lujempaa kuin 20 vuoteen tätä ennen.

On hieno tunne, kun pyörän saa lentämään. Voiman ja vauhdin tunne on vaikuttava, kun pyörän saa hetkessä kiihtymään tai lisää vauhtia jyrkässä ylämäessä.

Aikoinaan kävin monissa kuntokilpailuissa, nyt tekee taas mieli osallistua kisoihin.

Meno tuntuu niin hyvältä, että se saattaa käydä vielä kukkaron päälle. Pääosan lenkeistä olen ajanut yli 10 vuotta vanhalla maantiepyörällä. Sinänsä ihan toimiva peli, mutta nykyisiin hiilikuitukiitureihin verrattuna auttamattoman raskas. Erityisesti nykypyörässä menoa jarruttavat painavat ja samalla löysät kiekot.

Toki vanhaan pyörään voisi vaihtaa pelkät kiekot, mutta se ei olisi yhtä hauskaa kuin uusi menopeli.

Maantiepyöräkausi päättyi juuri sopivasti. Nyt säätöä kaipaa etuvaihde, joka viime lenkeillä jumittui suuremmalle rattaalle. Lisäksi takarengas on ollut jo pitkään vaihtokunnossa. En huomannut sitä kesken kautta tarkastaa, mutta ulkorengas oli kulunut kauttaaltaan aivan loppuun. Rengas olisi voinut rikkoutua millä lenkillä tahansa.

Sisärenkaan vaihto ei ole ongelma, sillä siihen kuluu tien päällä vain muutama minuutti. Ulkorengasta en viitsi kuljettaa lenkeillä mukana, joten sen rikkoutuminen olisi pakottanut pyöräilijän kävelijäksi.

Viime viikot olen tyytynyt lenkkeihin vanhalla hybridillä ja maasturilla. Raskaalla hybridilläkin keskinopeudet ovat liikkuneet 26 – 27 kilometrin tuntivauhdissa.

Kauden saldo on noin 3.000 kilometriä. Ikävä kyllä kohta on pakko luovuttaa ja vaihtaa sisälajeihin. Punttisalin lisäksi ehkä rullat ja maantiepyöräilyä olohuoneessa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia