USKOMATTOMIN LOPETUS VAIHTOVUODELLENI

Vaihtovuoteni huipentui kahden viikon mittaiseen hyväntekeväisyysprojektiin Fidzillä. Olin vuoden mukana paikallisessa partiossa, ja ryhmäni tekee joka toinen vuosi reissun Fidzille. Tänä vuonna minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä mukaan! Keräsimme rahaa matkaa varten koko vuoden, ja saimme myös australialaiselta partiosäätiöltä tukea.

 

IMG_7915IMG_7926

 

Lähdimme matkaan kesäkuun viimeisenä lauantaina rinkat pakattuina ja hymy huulilla. Lento Fidzin päälentokentälle Nadiin kesti noin viisi tuntia, joka meni hyvien kavereiden kanssa rupatellen nopeasti. Olimme perillä paikallista aikaa aamukuudelta, jolloin alkoi muutaman tunnin pomppuinen tie ylös vuorille. Siellä asuimme ensimmäisen viikon.

 

IMG_7934IMG_7941

 

Jakaannuimme kahteen ryhmään, ja minun ryhmäni asui kylässä nimeltä Nakavika. Kylässä ei ole juoksevaa vettä taikka sähköä, vaan toimeen tullaan paristokäyttöisillä taskulampuilla sekä sadevedellä. Meitä hostasi paikallisten koululaisten perheet, ja täytyy sanoa, että oli yksi avartavimmista kokemuksista ikinä nukkua hyttysverkon alla Fidzin sademetsissä.

 

IMG_7949IMG_7961

 

Päivät teimme töitä – rakensimme leikkikentän sekä asuintalon kylän eskarin opettajalle. Kaikkeen tähän meni neljä päivää, ja 15 australialaista (sekä yksi kanadalainen ja yksi suomalainen) käsiparia siihen tarvittiin.

 

IMG_7968

 

Toinen osa ryhmästämme yöpyi naapurikylässä Wainiyavussa, ja hekin tehtailivat leikkikentän, talon sekä maalasivat koulun ja tekivät mosaiikkikyltin.

 

IMG_8142

 

Ensimmäisten viiden päivän jälkeen saavuimme kaikki samaan kylään, josta lähdimme bambusta tehdyillä veneillä lämmintä jokea pitkin seuraavaan määränpäähämme, Namuamuaan. Joki virtasi sademetsien ja vuoristojen läpi, ja maisemat olivat henkeäsalpaavia. Koskia, vesiputouksia, kaloja…

 

IMG_8175IMG_8197

 

Venereissumme kesti muutaman hassun tunnin, jonka jälkeen saavuimme Namuamuaan. Ohjelmaa seuraaville kolmelle päivälle ei juurikaan ollut, vaan saimme nauttia kylän tarjoamista antimista juuri silloin kuin halusimme. Ainoa ’pakollinen’ aktiviteetti oli sunnuntaiaamun kirkko, jonne menimme kaikki 30+ partiolaista edustusasuinemme. Kirkkokin oli uusi ja erilainen kokemus, siellä istuttiin lattialla ja noustiin taputtamaan käsiä aina vähän väliä. Kirkonmenot käytiin sekä englanniksi että fidziksi.

 

IMG_8221IMG_8252

 

Istumisesta puheen ollen, Fidzillä ei ole ruokapöytiä ollenkaan, vaan kaikki ateriat nautitaan lattialla istuen risti-istunnassa. Ensin syövät vieraat, sen jälkeen miehet ja lopuksi naiset ja lapset. Jokaiselta aterialta löytyi paikallisista juurikasveista valmistettua cavaa, riisiä ja nuudeleita. Lisukkeina oli päivästä ja kokeista riippuen kalaa, kanaa, lihaa ja erilaisia kasviksia. Joka aamu juotiin sitruunateetä ja syötiin kakkua sekä talojen takana olevista puista saatuja banaaneja sekä ananasta. Sanonpahan vaan, että mikään ei voita tuoreita banaaneja tai ananasta!

 

IMG_8044IMG_8315

 

Viimeinen viikko vietettiin Fidzin suurimman saaren rannikolla, Beachouse-nimisessä lomakohteessa palmupuiden alla. Itse ehdin rannalle oleskelemaan vain kaksi kokonaista päivää, sillä minun piti lentää yksin takaisin Australian mantereelle ja sieltä kahden päivän päästä takaisin koti-Suomeen.

 

IMG_8323IMG_8332IMG_8338IMG_8340IMG_8384IMG_8414

 

Ennen itkun täyttämiä hyvästejä Nadin lentokentällä minulle järjestettiin huikeat läksiäiset. Rantatalon yksi majoista oli koristeltu ilmapalloilla ja valotikuilla, ja pöydät olivat täynnä sydämellisiä kirjeitä minulle. Jo tässä vaiheessa tuli tippa linssiin – tajusin, että sekä vaihtovuoteni, että Fidzin matkani olivat loppusuoralla. Illallisen jälkeen yksi partionjohtajista lähti jonnekin, tuli takaisin, pyysi kaikkia rannalla ja ravintolassa olevia kameroineen rannalle, minut mukaan lukien. Ja sitten tapahtui jotain, mistä olin osannut vain unelmoida… Ilotulitus!

Vanhimmat johtajat olivat matkustaneet viisi tuntia bussilla sinä samaisena päivänä etsien ilotulitteita, ovathan ne laittomia Fidzillä, aivan kuten Australiassakin. Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset ilotulitukset räjähtivät taivaalle, olin aivan myyty ja itkinkin seuraavat 24 tuntia.

Niiden 24 tunnin aikana minun piti sanoa hyvästit parhaille kavereilleni, uusille tuttavuuksille, lämpimälle säälle, ja no, vaihtovuodelleni. Olihan minulla vielä pari päivää jäljellä Australiassa, mutta nekin menivät aivan silmänräpäyksessä itkua pidätellen. Fidzi oli aivan uskomaton lopetus vaihtovuodelleni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia