Ei valmis, mutta ei keskeneräinenkään

Matti Nuutinen (vas.) pelasi perjantaina vahvan EM-kenraaliharjoitusottelun. Kuva: Lehtikuva/Mikko Stig

Matti Nuutinen (vas.) pelasi perjantaina vahvan EM-kenraaliharjoitusottelun.
Kuva: Lehtikuva/Mikko Stig

Susijengi on nyt juuri niin valmis, kuin se voi viikon kuluttua alkaviin EM-kisoihin valmistautuessa vain olla. Se ei tarkoita sitä, että joukkue ei tästä enää otteitaan parantaisi, mutta viime viikonlopun Koperin turnauksessa nähty täysin keskeneräinen painos Susijengistä on onneksi jätetty taustapeileihin.

Ukraina ei missään nimessä ollut terävimmillään Helsingin Jäähallin parketilla, mutta joukkueen rutiinitaso on riittävän korkea, jotta se pystyy tarjoamaan todellisen haasteen. Samaan hengenvetoon on todettava, että Susijengin vastaava ”rutiinitaso” on vieläkin korkeampi.

Mitään ihmeellistä ei perjantain näytöksessä nähty. Suomi jauhoi pääasiassa tuttuja palloskriini-pelejään ja käytti palloa korin lähellä usein tavoitteenaan vain pelata se takaisin ulos ja puhkoa puolustusta sitä kautta. Kolmiopelin elementtejä nähtiin, mutta ei niin paljoa kuin aikaisempina vuosina.

Erona kesän heikompiin harjoituspeleihin oli se, että nyt takamieskaksikko Petteri KoponenJamar Wilson ymmärsi roolinsa viisikon sisällä, eikä hyökkäys paria minuutin pätkää lukuun ottamatta puuroutunut paikallaan seisovaksi pallon leipomiseksi.

Pallon liike ei ole edelleenkään parhaiden Susijengi-aikojen tasolla, mutta sen ei kenties tarvitsekaan olla. Joukkueen roolitus hyökkäyspäässä parkettia on juuri nyt sellainen, että Suomi pystyy hivenen yksinkertaisemmallakin pelillä luomaan edun itselleen.

Se etu on kuitenkin Suomen tapauksessa useimmiten ”vain” vapaa tai edes lähes vapaa hyppyheitto, mutta kun pallo uppoaa nailoniin eilisen kaltaista tahtia, on Suomi perhanan vaikea joukkue puolustettavaksi.

Hyökkäyksessä edellä mainittujen seikkojen lisäksi on ilahduttavaa huomata, miten hyvin Matti Nuutinen ja Roope Ahonen istuvat nykyisen joukkueen rotaatioon. Ahonen pitää pallosta pääasiassa hyvin huolta ja on palloskriinien käyttäjänä Wilsonia tehokkaampi. Nuutinen taas on tulta käsistään syöksevä pelastaja, joka hoitaa tonttinsa moitteettomasti ja naulaa parhaimmillaan toinen toistaan kovempia heittoja vastustajan kasvoihin.

EM-kisoissa tällä hyökkäyksellä voidaan voittaa pelejä, mutta jos Suomi haluaa puolivälieriin, pitää hyppyheittojen tueksi löytyä myös edes jonkun asteinen post-pelaamisen uhka. Sen uhkan olemassaolo on vielä pienimuotoinen arvoitus.

Susijengin perjantain show’n kivijalka oli lopulta puolustus. Vaikka Ukraina heitti taululle 68 pistettä, joutui se tekemään ison osan illasta todella paljon töitä vapaiden heittojen eteen. Isoin syy tähän oli suuren parannuksen kokenut ”susipuolustus”, joka nosti ottelun tempon hengästyttäväksi jopa katsoa ja pakotti Ukrainan 19 pallonmenetykseen.

Isossa roolissa tässä olivat edellämainitut Nuutinen ja Ahonen, molempien naulatessa jokaisen rotaationsa likimain täydellisellä ajoituksella kerta toisensa jälkeen. Yksi vastaan yksi -puolustuksessa heikkoja lenkkejä olivat oikeastaan vain Joonas Cavén, sekä hetkittäin Mikko Koivisto, mutta muuten koko lauma hoiti oman ruutunsa juuri niin hyvin kuin viimeisessä harjoitusottelussa toivoa sopii.

Hyppyheittojen varaan ei voida pitkäkestoista menestymistä rakentaa. Terävöityneen puolustuksen esiinmarssi oli Susijengin EM-taipaleen kannalta suurempi ilon aihe kuin mikään muu perjantaina parketilla nähty esitys.

Susijengin pelitapa on omalla tavallaan taideteos joka ei koskaan tule valmiiksi, mutta nyt kanvaasille on alkanut muodostumaan selkeä kuva siitä, miltä Susijengin pelaaminen parhaimmillaan voisi näyttää.

 

Juuso Sainio

JUUSO SAINIO

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia