Elävän kilpailutilanteen kuolema – Ahonen ja Kaunisto vahvoilla EM-joukkueeseen

Roope Ahonen (vas.) on ottamassa paikan Petteri Koposen huiliminuuttien antajana.

Roope Ahonen (vas.) on ottamassa paikan Petteri Koposen huiliminuuttien antajana. Kuva: SSS/Juha Tuuna

Susijengin avoimet harjoitukset Lohjan Kisakalliolla 24. heinäkuuta. Suomen maajoukkueen kesän ja syksyn tilanne näytti äärimmäisen mielenkiintoiselta. Takakentän osalta oli hienoa seurata Roope Ahosen, Antto NikkarisenAntero Lehdon ja suomalaistuneen Jamar Wilsonin edesottamuksia.

Nelikko, tai ainakin Ahonen, Nikkarinen ja Lehto, pitivät Petteri Koposen back-upin sekä kolmospointin paikat EM-kisoja ajatellen sopivan verhon takana. Löytääkö Ahonen huonon Bisons-kauden jälkeen pelihuumorin maajoukkueympäristössä? Onko Lehdon pelaaminen ottanut askeleita eteenpäin Italiassa? Miten silmämääräisesti arvioituna 150 peliä menneellä kaudella pelannut Nikkarinen jaksaa vääntää läpi pitkän kesän?

Kysymykset voi viimeistään tässä vaiheessa haudata syvimpään lähistöltä löytyvään suohon. Maajoukkueen pelaamat kolme edellistä vierasottelua ovat paljastaneet kaikenlaisten kilpailutilanteiden kuolleen lähes täysin.

Ahonen on suoriutunut kolmospointin roolistaan kiitettävin arvosanoin. Hän on tullut kentälle nostamaan pelin tempoa ja tekemään tuhoa nopeasti lämpiävänä heittäjänä ja palloskriinihyökkäämisen erikoisosaajana. Samaan aikaan Lehtoa ja Nikkarista ei ole kyseisissä peleissä näkynyt, huhujen mukaan toinen kärsii ylikunnosta.

Kilpailutilanteen hiipuessa on syytä kuitenkin mainita, että Ahosen pelaaminen olisi suurella todennäköisyydellä pitänyt Nikkarisen ja Lehdon poissa kisakoneesta joka tapauksessa. Etenkin viikonlopun Belgia-otteluiden kaltaiset esitykset Ahosen kohdalla ovat juuri sitä, mitä mieheltä EM-kisoissakin kaivataan.

Koposen takana Wilson on parantanut tasaisesti, mutta ei vieläkään ole onnistunut vakuuttamaan siinä määrin, että alkukesän puheet jonkun sortin sateentekijästä olisivat olleet aiheellisia.

Kiinnostavin nimi koko kisaryhmään hamuavasta ryhmästä on kuitenkin ollut Lauri Markkanen. Tai oli ainakin ennen nilkkansa vääntämistä loistavan Belgia-debyyttinsä aikana. Tuo debyytti kesti suurin piirtein niin kauan, että intohimoisemmin seurannut katsoja pystyy muistamaan siitä jokaisen pienemmänkin yksityiskohdan.

Mikäli 18-vuotiaan Markkasen loukkaantuminen estää hänen pelaamisensa lopuissa harjoitusotteluissa, tulee paikka ison pään vakiopelaajien takana menemään kaikella todennäköisyydellä Ville Kaunistolle. Nuo minuutit ovat kuitenkin lopulta niin pieniä, että suurta muutosta kisojen lopulliseen onnistumiseen ne eivät tule tekemään. Siinä mielessä harmittaakin suunnattomasti, mikäli Markkasen tasoista lupausta ei päästä näkemään maanosan kovimmissa karkeloissa jo nyt.

Kilpailutilanteet joukkueen sisällä ovat joka tapauksessa rauhoittuneet lähes täysin. Takamiesten rotaatio alkaa olemaan selvä, eikä Koponen–Wilson–Ahonen-kolmikkoa tuskin kukaan tulee enää hajottamaan.

Ison pään osalta eivät Gerald Lee jr., Erik Murphy ja Tuukka Kotti kohtaa kilpailua minuuteistaan. Kolmikon takana Kaunisto ottaa nelospaikan minuutit, Matti Nuutisen ja Carl Lindbomin jättäessä Joonas Cavénin taakseen kolmospaikan rotaatiopelaajina.

Loppuun on todettava, että jos 188-senttinen Ahonen olisi seitsemän senttiä pidempi, saisi 194-senttinen Mikko Koivisto pelätä kisapaikkansa puolesta. Tuoreen Bisons-paluumuuttajan on syytä kiittää onneaan, ettei tästä maasta löydy Sasu Salinin ja lisäksi muita kansainvälisen tason ja mitat täyttäviä kakkospaikan pelaajia.

JUUSO SAINIO

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia