Matkani Australian ympäri, osa 1

Meille suomalaisille Australia-vaihtareille kerrottiin jo huhtikuussa 2014 pidetyssä koulutuksessa isosta matkasta Australian ympäri, safarista, jonka kaikki Australian rotarypiirit järjestävät jossain vaiheessa vuotta. Siitä päivästä lähtien olin odottanut matkaa kuin kuuta nousevaa ja vihdoin eräänä huhtikuisena lauantai-aamuna oli aika lähteä matkaan!

Omassa rotarypiirissäni oli 15 vaihtaria, mutta meidän piirimme lisäksi matkaan lähti pieni piiri Melbournesta (7 vaihtaria) sekä pinta-alaltaan suuri piiri aivan Australian pohjoisosista (12 vaihtaria). Näiden lisäksi saimme kaksi brasilialaistyttöä matkaamme, jotka olivat ehtineet olla Australiassa vasta viikon! Kaikkien näiden vaihtareiden kera matkaan lähtivät viisi ohjaajaa, bussikuski ja todella kokenut kokki, sillä hänellä oli ikää 87 vuotta!

Lähdimme matkaan Victorian osavaltiossa, jossa minäkin vuoteni asuin, ja matkasimme ensimmäisen päivän aikana Adelaideen, South Australian osavaltion pääkaupunkiin. Päivä oli pitkä ja uuvuttava, sillä monen tunnin bussissa istumisen lisäksi oli suuri homma tutustua kaikkiin uusiin vaihtareihin ja muistaa kaikkien nimet, kansallisuudet ja Australian osoitteet. Kaikki olivat kuitenkin niin innoissaan tulevista kolmesta viikosta, ettei väsymys painanut. Paitsi seuraavana päivänä kun herätyskellot soivat ennen aamukuutta…

 

Toisena päivänä matkamme taittui SA:n läpi pohjoiseen, määränpäänämme Coober Pedy. Coober Pedy on parin tuhannen asukkaan kaupunki niin sanotusti keskellä ei mitään. Coober Pedy on siitä tunnettu, että sieltä kaivettiin opaaleja ensimmäisenä Australiasta. Kaupunki on vieläkin Australian suurin opaalien tuottaja. Mikä tekee kaupungista vielä erikoisemman, on se, että suurinosa kaupungin taloista ovat maanalaisia. Miksi? Kaupunki sijaitsee keskellä aavikkoa, jossa lämpötila voi kesäisin nousta taivaisiin, joten maan alla asuen lämpötila pysyy vähän siedettävämpänä.

Yövyimme maanalaisessa hotellissa, ja täytyy myöntää, että se yö oli mieleenpainuva. Vaikka ulkona oli todella lämmin ja kostea ilma, maan alla olevissa makuuhuoneissamme oli viileää, eikä makuupussissa nukkuessa tullut edes kuuma.

Vierailimme myös opaalikaivoksessa, ja meille demonstroitiin kuinka opaalit saadaan kaivoksista kaupan hyllylle.

Kolmantena päivänä jatkoimme matkaa aivan Australian sydämeen, Ulurulle. Jotkut, jotka ovat lukeneet tätä blogia koko vaihtovuoteni ajan, muistavat varmaan, että kävin Ulurulla jo viime vuoden syyskuussa kouluni kanssa. Useimmat australialaiset eivät ole päässet Ulurulle kertaakaan, kun taas minä olin tarpeeksi onnekas päästessäni sinne kaksi kertaa vuoden aikana. Syy, mikseivät useimmat sinne matkusta, on mitä luultavammin välimatka. Australia on valtava maa, ja esimerkiksi Melbournesta Ulurulle on melkein 2000 kilometriä. Se on sama kuin lähtisi Helsingistä Lontooseen. Vaikkei Uluru ollut mitenkään muutaman kuukauden aikana muuttunut, oli silti upeaa seistä siellä ja tuijottaa isoa, punaista kiveä. Otimme satoja kuvia omien maidemme lippujemme kanssa, ja saimme myös poseerata aasialaisille turisteille, kun he ottivat kuvia meistä ja lipuistamme.

Vietimme seuraavat viisi päivää Australian “outbackissä” käyden mm. Kings Canyonilla kävelemässä ja ratsastamalla kameleilla. Jouduimme myös istumaan bussissa kolme päivää putkeen: aamuneljältä ylös sängystä ja teltat bussiin, aamupala ja bussissa istumista kellon ympäri. Ja kahtena seuraavana päivänä sama juttu uudestaan. Koko tämä bussissa istuminen oli kyllä sen arvoista, ja pääsimme vihdoin aurinkoisen Queenslandin rannikolle, josta tulen kertomaan seuraavassa kirjoituksessa enemmän!

 

IMG_4177IMG_4272

Uluru

IMG_4546IMG_4572

Kata Tjutan kansallispuistoIMG_4631IMG_5105IMG_9173IMG_9852

Alice Springs

 

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia