Pullopostia Belizestä, Karibianmeren kimmellyksestä

”Tropical the island breeze, all of nature wild and free, this is where I long to be, la Isla Bonita.”

San Pedro ei taida olla enää entisensä. Madonnan laulamaa villiä luontoa ei näy ainakaan kantasaarella, joka on nykyisin jenkkien temmellystanner.

 

Belize on entinen Brittien siirtomaa, joka itsenäistyi vasta 1981 ja joka tunnettiin aikaisemmin Brittien Hondurasina. Brittivaikutuksen voi kuullapaikallisten ”spanglish-puheessa”, englannin ollessa virallinen kieli. Mekin huoletta käytimme englannin ja espanjan sanoja samassa lauseessa, spanglish kun kerran oli enemmän kuin sallittua.

Caye Caulkerissa, San Pedron viereisellä saarella paikallinen 4-vuotias poika kertoi pyydystäneensä barracudan ja haluavansa isona snorklausoppaaksi turisteille. Hän näytti meille pyöräilytaitojaan ja hänen setänsä kertoi, että saaren lapset oppivat uimaan ja pyöräilemään jo 3-4 vuoden iässä. Uimataito kun on saarella elinehto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saarelaiset elävät turistikausien mukaan. Tämän hetkisellä, vähäturistisella kaudella, monet työskentelevät hanttihommissa rakennustyömailla. Niitä saarella riitti, koska ravintolan ja hostellin omistajat valmistautuvat marraskuun lopussa alkavaan kiireiseen turistikauteen kunnostamalla pytinkinsä. Saarelaisten pelastuksena ovat muut, esimerkiksi Belize Citystä tulevat paikalliset, jotka tulevat muuten turistittomalla kaudella nauttimaan saaren rauhallisuudesta ja halvemmista hinnoista.

Karibian meri kiilsi turkoosina kauneuttaan. Hanna nautti auringosta ja tiiraili lintuja, kun Lisa kävi snorklaamassa haiden ja rauskujen kanssa. Lisa uskaltautui koskemaan hain pyrstöä, joka oli kuin hiekkapaperia. Koralliriutan uumenissa löytyi myös vaikka minkä väristä ja kokoista kalaa ja uskalias ankeriaskin taisi puraista oppaan räpylää.

 

 

Saarten jälkeen matka jatkui Belize Cityn kautta Guatemalan Floresiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

One Response to Pullopostia Belizestä, Karibianmeren kimmellyksestä

  • Luulin, ettei kukaan muu ole käynyt Belizessä! Mutta Salkkarista näin mainoksen tällaisesta blogista. Olimme Belizen sisämaassa, lähellä San Ignacion kaupunkia, vuonna 2012 viikon verran. Asuimme aivan ihanassa paikassa, Duplooy’s lodgessa keskellä metsää, joen varrella.
    Meitä kiinnosti maya-kulttuuri, ja sitä totisesti löytyi! Caracol-niminen muinainen maya-kaupunki oli lähes tyhjä turisteista, vaikka paikka on mitä upein.
    Toinen hieno maya-nähtävyys on Xunantunich. Eikä sielläkään juuri ketään. Viidakkoa, kasveja, joki, mölyapinoita, lintuja, Belizessä oli kaikkea.
    Ruoka oli hyvää ja aina tuoreista raaka-aineista tehty. Ruuhkia ei ollut missään. Jenkkejä kyllä, mutta fiksuja ja mukavia. Rantapaikkoihin emme menneet ollenkaan, viihdymme kuivallakin maalla. Ehkä sisämaassa turistit eivät viihdy ja siksi joka paikassa oli mukavan väljää ja rauhallista. Belizeen lensimme Miamin kautta, jonne Finnairilla on usein tarjouksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit
Arkistot
RSS SSS.fi uutisia