Punttikuurilla, akilles tohjona

SONY DSCAkillesjänne hermostui kuukausi sitten. Juoksin pitkää lenkkiä, kun suunnilleen kympin kohdalla joka askel alkoi tuntua.

Jänne aristi vähän jo aiemmin lenkkien alussa. En kuitenkaan kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota, koska kipu häipyi aina nopeasti juoksun edetessä. Sitten yhtäkkiä tulikin stoppi.

Lopetin heti juoksemisen ja aloin hoitaa jännettä venyttelyllä, kylmällä ja tulehduskipulääkkeellä. Kolmen viikon täytyttyä kävin lääkärillä. Sain uutta tulehduskipulääkettä, mutta en kehotusta täyslepoon.

Urheilla kuulemma saa. Kyllä sen sitten huomaa, kun kipua alkaa tuntua, totesi lääkäri.

Pari lenkkiä olen tehnyt. Keskiviikkona juoksin kympin, eikä jälkikolotuksia tullut. Torstaisen vitosen jälkeen akilles kuitenkin alkoi tuntua.

Taidan jatkaa nykyisellä linjalla, jossa korvaavana liikuntana on pääasiassa punttisali tai muu lihaskuntoharjoittelu.

Salitreenikin on erittäin koukuttavaa. Rauta alkaa kevetä yllättävän nopeasti. On mukavaa, kun tankoon saa kasata aina vähän suuremman määrän kiekkoja. Punttipäivän jälkeen ei myöskään ole enää lihaskipuja.

Lisäksi olen alkanut lankuttaa. Aloitin kolme viikkoa sitten 2,5 minuutin lankutuksella. Olen lisännyt aikaa 5–15 sekuntia päivittäin tai joka toinen päivä. Nyt menee hyvin 4,5 minuuttia. Vielä on kuitenin vähän matkaa tuoreeseen maailmanennätykseen, joka on 4 tuntia ja 26 minuuttia.

Punttisalin lisäksi kaipaan kuitenkin lenkille. Aerobinen liikunta on parasta. Toki salillakin saa sykkeen pysymään ylhäällä, jos haluaa, mutta se ei sittenkään ole sama asia.

Hölkkäkilpailut varmaan pitää unohtaa tältä syksyltä. Toivottavasti tästä voimakuurista on kuitenkin hyötyä ensi kautta ajatellen. Ja toivottavasti tämä vaiva paranee ilman puukkoa.

Arkistot
RSS SSS.fi uutisia